keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Retriitin jälkitunnelmia

8 kommenttia:

Olen edelleen retriitin jälkeen hieman kaihoisissa tunnelmissa (ja flunssassa). Mikä siitä tekeekään niin hienoa, käsitöiden merkeissä yhdessä olemisesta? Eihän meitä yhdistä mikään muu kuin rakkaus jonkinsorttiseen käsintekemiseen, tämän retriitin osalta lähinnä neulomiseen ja muihin lankatekniikoihin.
Mä en ole mikään kovin helposti ihmisistä tykkäävä luonne (joku voisi sanoa ahdasmieliseksikin), mutta ei tehnyt tiukkaakaan olla 40 muun ihmisen kanssa samassa tilassa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Yleensä tarvitsen päivääni runsaasti aikaa olla hiljaa ja hiljaisuudessa, nyt ei haitannut yhtään olla suuna päänä vuorokaudenajasta riippumatta.

Päivölässä oli oleskelurakennuksessamme meneillään jonkinlainen Talvisota/Mannerheim-näyttely (kauhukseni tajusin just, ettei mulla ole aavistustakaan, kirjoitetaanko sotien nimet isolla vai pienellä... tämän jälkeen siirrynkin suoraan kielitoimiston sivuille), josta napsin myös kuvia. Siellä oli nähtävillä myös Pikkulottain kultaiset säännöt, joissa oli musta muutama liikuttava kohta, mm.
5. Ole hyvä ja
7. Älä lannistu vaikeuksissa.
Mulle hyvänä oleminen on myös elämän ohjenuora. Huomioitava kuitenkin on, ettei hyvä ole sama kuin kiltti, menestyvä, onnistuva, kuuliainen, nöyrä, hyväkäytöksinen tai uhrautuva. Hyvä ihminen on hyväntahtoinen, ei vello kaunassa, ei ole katkera tai kateellinen eikä ole välinpitämätön vaan vastaanottavainen ja empaattinen. Myös suhteessa itseensä. Miksemme muista olla itsellemme armollisia?

Viehättävä juliste. Asia on toki hyvä, mutta kaikki tutut propagandistiset välineet on toki tässäkin valjastettu käyttöön avuttomasta pellavapäästä aina kansallisromanttiseen rukiintähkään (vai onko toi ohra? Ei kai).


Pääsin myös tuijottamaan perinteisen "Pystykorva"-kiväärin piippuun, lukemaan lehtileikkeitä sodan tapahtumista ja toisaalta taas kohtaamaan tätä kulttuuriperimääni myös positiivisemmassa sävyssä:

Nyt menen sohvalle jatkamaan harjoituksia värttinällä ja neulomaan tätä retriitissä aloitettua paitaa.
Powered by Qumana

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Retriittiraportti, osa I, eli kuinka neulojaa nauratetaan

4 kommenttia:

Kuuluin siihen onnekkaaseen joukkoon, joka mahtui mukaan tiettävästi Suomen ensimmäiseen neuleretriittiin eli koko viikonlopun mittaiseen neulemiittiin Päivölän opistossa. Meitä mahtui sinne noin 40 neulojaa ja erään neulojan oma maskotti, jota tosin nähtiin vain ruoka-aikaan.


Upea syksyinen maaseutuidylli innosti väreillään. Väri-ilottelua oli tosin myös sisällä oleskelutilassa:





Itse en ilmoittautunut yhteenkään pajaan. Aluksi harkitsin kehräyspajaa, mutta päätin sittenkin nauttia viikonlopusta ilman kummempia aikatauluja. Ja toisaalta, kyllähän mä kehräämään päädyin kuitenkin, pajaa tai ei.
Oli ihan hyvä, etten ottanut pajaa ohjelmaan. Viikonloppu vilahti muutenkin ohi kuin huomaamatta ja koen saaneeni muutenkin varsin paljon virikkeitä ja innostusta. Ja kavereita! Uskomatonta, miten paljon naurua ja hulvatonta huulenheittoa saatiin viikonloppuun mahtumaan. Rukit hyrräsivät, puikot napisivat toisiaan vasten ja aina jostain pöydästä purkautui valtava naurunremakka. Vyyhti toisensa jälkeen joutui siliteltäväksi, haisteltavaksi ja painetuksi poskea vasten.
Lankaa oli myynnissä niin Titityyn kuin retriittiläisten itsensä toimesta. Runsaudenpulaa oli molemmissa myyntipisteissä:


Rukkien katseleminen oli meikätytölle mieleen. Olipa hypnoottista katsottavaa tuo taitava kehräys! Istuin itsekin ensimmäistä kertaa rukin eteen ja pistin osan Hannan villoista ns. päreiksi. Puolen viinipullon jälkeen sain kyllä lankaakin aikaan! Katsokaa vaikka. Ajattelin tehdä tästä pitsihuivin kunhan löydän sopivan mallin. Lankaa on noin 40 senttiä.

Sitten! Siellä oli lotto! Ja lottotyttö, pallokone ja iso kasa Auliksia! Ja mulla oli kaksi oikein, jolla sai jo palkinnon. Eikä mitä tahansa palkintoa, mä voitin mulle ennestään ihan tuntematonta Markkalankaa.

Viidellä sentillä, ajatelkaa nyt. Maailman halvinta lankaa.
Kotiutuessani retriitistä saldo oli siis seuraava:
Laukuista oli kadonnut viinipullo, rypäleitä ja luumuja, yksi värjäyskirja ja hieman rahaa. Lisäksi aika tarkalleen 100 grammaa Cascadea muuttui paidanhelmaksi:

Laukkuihin tuli lisää yksi ihana vyyhti Wollmeisea (love)1000 ja tuo voitettu Markkalanka, tuo 40 senttiä ihanaa pinkkiä itsekehrättyä lankaa, upea Haapsalu Sall ja mulle pakkolainattuja värttinöitä. Niin, alan kuulemma nyt harrastaa kehräystä ja käydä kehruumiiteissäkin. Mikäs siinä sitten.


Mulla oli upeaa, hauskaa, innoittavaa. Kiitos kaikille! Ei mulla sitten muuta kuin että Hannes Pulla.
Powered by Qumana

lauantai 26. syyskuuta 2009

Fffffiiiuuu skviik skviik skviik fffiiuuuu

5 kommenttia:
Puut pyörivät edelleen:

Kuvassa keräksi on huiskiintumassa Trail Sockia värissä Aurora:




Aika vaikea on ihmisen synkistellä tällaisen langan äärellä. Tästä tulee vielä ennen joulua sileät perussukat jonkun rakkaan tarpeisiin.
Tänään puut pyörivät niin iloisesti, etten vieläkään saanut tarpeeksi kerimisestä. Päätin keriä Wollmeisen tai kaksi.






Edessä Uluru ja Frühling, takana Roter Himbeeremund, Poison #5 ja Pfeffermint Prinz. Uluru tässä vielä myös levällään - tosin hiukan puhki palaneena. Liian intensiivinen!


Värikästä syysviikonloppua kaikille!
Powered by Qumana

perjantai 25. syyskuuta 2009

Karuselli pyörii

4 kommenttia:
Jos kaikki menee niin kuin on tarkoitus, tämä postaus ilmestyy ajastettuna perjantaina, kun itse teen lähtöä neuleretriittiin. Pahoitteluni haavojen suolaamisesta niille, jotka eivät mukaan mahtuneet, ja sori jaarittelusta niille, joita aihe ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. :) Itse olen tohkeissani. En ole osallistumassa mihinkään työpajoihin, en aio saunoa... aion vain nauttia siitä, etten voi tehdä muuta kuin nauttia neulomisesta. Hahaa! Syön suklaakakkua, juon kuohuviiniä ja neulon.
Matkaneuleeksi lähtee Joukahainen sekä parhaillaan keskeneräinen sukkapari. Heitän laukkuun vielä kerän puuvillaa ja virkkuukoukun, jotta voin vääntää tiskirätin mikäli Joukahainen puuduttaa.
Kiipesin laatikollisen lankaa kaapin päältä. Laatikossa majailevat kolmet eri paitalangat ja tulin taas hyvälle tuulelle nostaessani laatikon kannen.

Nämä Ecot jäivät edelleen laatikkoon majailemaan, sillä niistä tulee minulle jonkinlainen poncho/viittaviritys hiukan myöhemmin. Olen aiemminkin maininnut, että nuo vyyhdit ovat ihanan muhkeita. Nyt sain viimeinkin vertailukuvan yhdestä Eco-vyyhdistä (250 g) ja Cascade 220 Quatrosta (100 g):

Puoli kiloa Quatroa kääntyi keriksi ja toinen puoli kiloa jäi vielä odottelemaan vuoroaan.


Näillä langoilla uhmataan siis villapaitakirousta...
Kun tuli nuo värkit nyt viritettyä pöydänreunaan, pyörittelin samalla vaivalla lisääkin vyyhtejä keriksi. Taidanpa ajastaa viikonlopulle vielä toisen postauksen niistä kuvista. Ensi viikolla sitten kuvia itse retriitistä :)
Powered by Qumana

torstai 24. syyskuuta 2009

Bambunversoja

6 kommenttia:
Valtava kuuden euron lankasijoitukseni bambu-puuvillasekoitukseen poiki kaksi hihaa ja niiden välisen alueen:

Bambunversot
Malli: Oma, ehkä joskus kirjallinen
Koko: noin L (ja pieni!)
Lanka: Hjertegarn Bamboo Blend (70% bambu, 30% puuvilla), 143 grammaa
Puikot: 3 mm


Luonteva keimailu :)

Tuli kiva ja aion pitää sitä paljon heti laihduttuani viisi kiloa. Lankaa jäi yli puolet.
Ja voiko olla tulematta täydellisen hyvälle tuulelle, kun nokan edessä on tällainen?

Powered by Qumana

perjantai 18. syyskuuta 2009

Sukkasota, sukkasato, sukkasnobi, sukkablogi

18 kommenttia:
Kyllä on käsityöblogien maailmassa viime aikoina puhuttu sukista! Ja Ravelryssä tietenkin kahta kauheammin. Sukkasato tietenkin nostaa sukkien neulomisen muutenkin näin syksyisin huippuunsa ja monet satoon osallistumattomatkin (esim. minä ite) kokoavat tonttujen apuna pehmeitä paketteja kuusen alle.
Lorna's Laces Shepherd Sock
Paljon on blogeissa kirjoitettu siitä, miksi kirjoittaja tekee sellaisia sukkia kuin tekee, käyttää niitä lankoja kuin käyttää, valitsee ne mallit ja niistä lähteistä kuin valitsee. Toinen puolustaa novitalaisia, toinen bradpittinperskarvalankaa (kuten Midori asian niin elegantisti ilmaisi), kolmas kehrää langat itse, joko naapurin lampaan villasta tai harvinaisesta kultamahakaniinin pentukarvasta. Yksi neuloo Cookieta, toinen luottaa marttaliiton malliin, kolmas ei valmiisiin ohjeisiin koske. Neiti A pitää sukkaa kumisaappaassa, Rouva B unisukkana ja Herra C kävelykengässä ihoa vasten.
Novita 7 Veljestä
Mikä sitten on hyvän villasukan merkki? Mitä hyvällä villasukalla tehdään?
Cherry Tree Hill Superwash
No kun se niin riippuu käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta. Minä puhun omasta näkökulmastani, omista tarvelähtökohdistani lähtien, oman kokemuksestani käsin. Naapurin Annukalla on ihan eri näkemys asiaan. Mulkoilemme toistemme sukkia nenänvarsiamme pitkin, nyökyttelemme muka hyväksyvästi ja mutisemme mielessämme halveksuvia nimityksiä toisillemme. "Voi mikä juntti!" "Kauhee snobi!" Kumpikin tuntee sairasta ylemmyydentunnetta, koska itse on ymmärtänyt käsityöharrastamisen Perimmäisen Totuuden. Hyväntahtoisuudessamme olemme valmiit suomaan kilpasiskolle oikeuden harrastella, vaikka väärinkin, mutta olisi paljon kivempaa, jos sekin ymmärtäisi hyvän päälle.
Fleece Artist Trail Socks
Tähänkö on oikeasti tultu? Eikö voitaisi vaan kukin tehdä sellaisia kuin tykätään tehdä ja tunnutaan tarviivan? Eikö voitaisi olla iloisia siitä, että käsityöharrastus elää ja on voimissaan, monimuotoisena, kehittyvänä, yhteisöllisenä ja yksilöllisenä, kunkin tarpeisiin mukautuvana?
Ilun Bambusukkalanka
Kerrotaan nyt se meikäläisen täydellinen sukkakokemus.
Mä teen paljon sileää perussukkaa omalla mallilla. Teen myös muunlaisia sukkia - tykkään matalasta pintaneuleesta (ei muhkuroita sukkiin!), maltillisesta pitsineuleesta, jännistä rakenneratkaisuista, geometrisyydestä ja graafisuudesta.
Teen sukkia itseni lisäksi perheelle. Teen pitosukkia, sellaisia, joita voi pitää kotona paljasta jalkaa vasten sekä kengässä. Niiden pitää olla ohuehkot, mutta lämpimät. Ne eivät missään nimessä saa hiostaa, eivät olla liian liukkaat eivätkä lörpähtää etäisesti räpylää muistuttaviksi pusseiksi. Niiden täytyy kestää pitoa ja pesua.
Hand Maiden Casbah
Oma valintani on olla käyttämättä Novitan lankoja. Langat on ihan jees ja lopputulos on ihan jees, mutta mä en tarvii ihan jees -sukkia. En yleensäkään tykkää sekoitelangoista, teen myös pesukoneessa pyörivät pitosukat mieluiten 100 % villasta. Okei, on joitain sekoitteita, joita käytän, esimerkiksi Wollmeisen Twin, mutta siinä en tunne neulottaessa tai pidettäessä eroa täysivillaiseen verrattuna. Neulon mielelläni myös bambua tai silkkia sisältäviä sukkalankoja, mutta saapassukiksi niistä ei ole.
Toinen tekijä on paksuus. Ei mun kenkiin mahdu mikään seiskaveikkasukka! Kaiken lisäksi se on sen verran vilpoisa lanka, että sen alle tarvitsisi vielä puuvillasukankin pakkasilla.
Wollmeise Sockenwolle 100 % Merino Superwash
Joo, lopputulos on tietenkin tärkeä juttu. Monelle jopa se kaikkein tärkein juttu. Mulle se ei ole tärkein, hyvänä kakkosena kuitenkin heti tekoprosessin jälkeen. Neulomisessa mulle rakkainta on itse neulominen, pähkäileminen, langan muuttaminen esineeksi. Tarvitsen ihania puikkoja ja käsiä helliviä lankoja, jotta voin täysin palkein nauttia rakkaimmasta ajanvietteestäni. Se on ehkä mulle suurin syy välttää 7V:stä ja muita sen tyyppisiä lankoja - mä en vaan nauti niiden työstämisestä niin suuresti.
Novita Nalle, Wendy's Emu ja Gjestal Maija tai Janne
No mutta sitten siihen raha-asiaan. Kun joku sanoo, että kaikilla ei ole vaan varaa törsätä käyttösukkiin kymmeniä euroja, tuntee sydänalassaan syyllisen piston. Olenko mä oikeasti ollut rahankäytölleni täysin sokea? Maksanko mä sukista enemmän kuin housuparista? Syyllistänkö mä muita, jos he eivät tee niin?
No, ensinnäkään mä en laske hintaa sukkaparille, vaan harrastustunneille. Ohuempaa sukkalankaa mä neulon kauemmin ja nautin siitä enemmän. Vaikka sukkapari maksaisi 30 euroa, siitä tulisi neulontatunnille noin euro kustannuksia, joten se on edelleen huomattavasti halvempaa kuin ratsastaminen :) Tosin kukaan tuskin ratsastaa seitsemää tuntia päivässä...
Kaiken lisäksi 30 euroa on huikeasti yläkanttiin. Okei, olen mä neulonut esimerkiksi koko vyyhdin vieneitä Casbah-sukkia, joiden kustannus on siis ollut noin 23 euroa parilta, mutta ne ovatkin sitten kalleimmat. Wollmeise-parin hinnaksi tulee naisen sukilla noin kymppi, miesten sukilla noin 14 euroa - ja tähän hintaan lasken mukaan postikulut Saksasta.
Colinette Jitterbug
Mulla on tuolla kyllä kolme vajaata kerää Seitsemää Veljestä ja ajattelin siskonpojalle tehdä taas Spiderman-sukat jouluksi. Samaan aikaan pidän kuitenkin silmäni auki, jos löytäisin yhtä sopivat värit joistain mieluisammista langoista. Täyttä villaa pikkumiehen talvisaappaisiin ja kevään kurakeleille! Miksi? Koska sen täti haluaa nauttia niiden sukkien tekemisestä eikä neuloa ihan jees -lankaa otsa kurtussa.
Indie Dyer Superwash ja Lorna's Laces Shepherd Sock
Siinä oli mun sukkamietteet. Mua ei oikeasti yhtään tippaa haittaa, jos joku rakastaa Nallea ja Seitsemän veljeksen nimeen saa vapaasti vannoa. Meitä on erilaisia. En kuitenkaan aio itse enää syyllistyä, vaikka rakastankin Casbahia, Trail Sockia ja Wollmeisea. Näkemykseni saa haastaa, joko kommenteissa tai vaikka livenä retriitissä (ENS VIIKOLLA!).
Nyt vien flunssani lepäämään. Mummo on sairaalassa ja huonossa kunnossa. Maanantaina alkaa uusi työ. Lihaksia särkee. Sitäkin suuremmalla syyllä tarvitsen rentoutusta ja nautintoa. Punaherukkadrinkki ja Rancoa?
Powered by Qumana